- Achillea millefolium L. – siankärsämö
- subsp. sudetica (Opiz) Oborny – pohjansiankärsämö
- synonyyminimi subsp. alpestris (Wimm., Günther & Grab.) Gremli
- Achillea L. – kärsämöt
- Asteraceae – asterikasvit
Siankärsämöstä, Achillea millefolium, kasvaa Suomessa kaksi alalajia, nimialalaji etelänsiankärsämö, subsp. millefolium ja tässä esiteltävä pohjansiankärsämö, subsp. sudetica. Pohjansiankärsämö on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 15-40 cm korkea ruoho, joka on ryydintuoksuinen. Juurakko on vaakasuoraan levittäytyvä, pitkä ja maarönsyinen synnyttäen usein monivartisia kasvustoja. Varsi on tanakka, yläosastaan haarova ja liereä mutta harjuinen. Se on vihreä- tai punaruskeasävyinen ja yleensä tiheästi pehmeäkarvainen.
Lehdet ovat vihreät, karvaiset ja tyvellä sekä usein varren tyviosassakin ruodilliset mutta ylempänä ruodittomat. Ruoti on tavallisesti noin 1-4 cm pitkä. Varsilehdet ovat kierteisesti ja harvakseen. Lehtilapa on ulkokehältään kapeamman tai leveämmän suikea ja 2-3 kertaa pariliuskainen. Pääliuskapareja on yleensä yli 15. Tyvilehtien lapa on tavallisesti noin 5-15 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-2,5 cm leveä sekä varsilehtien lapa noin 1,5-6 cm pitkä ja noin 0,5-1,5 cm leveä. Liuskat ovat kapeita, keskenään aika samanlaisia ja eri suuntiin harittavia. Uloimmat liuskat ovat kapeansuikeat, kapeanpuikeat tai hammasmaiset ja suipon teräväkärkiset sekä otapäiset. Ne ovat useimmiten noin 1-4 mm pitkät.
Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat varren ja sen haarojen kärjessä lähes tasalakisina ja tiheinä huiskiloina. Kukintomykeröitä on vartta kohti usein noin 15-150. Mykeröperä on yleensä noin 1-3 mm pitkä ja tiheäkarvainen. Mykerön alimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ovat useimmiten 3-4 tiiviinä, lomittaisena rivinä. Nuppuvaiheessa ne ovat suojuksena eli kehtona varsinaisen kukinnon ympärillä. Suomut ovat eripituiset, lähinnä kapeansoikeat tai -puikeat ja vihreät sekä kalvolaitaiset. Laitakalvot ovat tumman- tai mustanruskeat. Kehtosuomut ovat vaihtelevasti vaaleakarvaiset tai kaljuhkot ja tavallisesti noin 2-5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,2 mm leveät. Sisemmät suomut ovat ulompia pitemmät. Koko kehto on noin 4-5 mm pitkä ja noin 2,5-3 mm leveä.
Kukintomykerö on kokonaisuudessaan tavallisesti noin 8-10 mm leveä. Siinä on kahdenlaisia kukkia. Uloimpina laitakukkina on yleisimmin 5 ja harvoin 4 tai 6 kielikukkaa, jotka ovat yksineuvoisia emikukkia. Niiden teriön tyvi on noin 1 mm pitkä. Kielimäinen kärkiosa on valkoinen tai vaaleanpunainen. Se on pyöreähkö, yleensä noin 3-4 mm pitkä ja noin pituutensa levyinen sekä kärjestään matalasti 3-hampainen. Muut kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia kehräkukkia, joita on tavallisesti noin 6-12 ja kukinnan loppuvaiheessa usein enemmänkin. Ne ovat laidan kielikukkien kanssa samanväriset, ja niiden tyviosa on noin 1 mm pitkä sekä kärkiosa noin 1,5 mm pitkä ja päästään 5-liuskainen. Kukkien tyvellä on tukisuomu. Verhiö puuttuu.
Kehräkukissa on 5 hedettä. Niiden keltaiset, tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen. Heteet ja vartalo luotteineen nousevat teriönliuskoja pitemmiksi. Vartalon tyvellä on pieni mesiäinen. Hedelmä on soukka, kapeatyvinen ja ruskea pohjuspähkylä, joka on noin 1,5-2 mm pitkä. Koska kukassa ei ole varsinaista verhiötä, pähkylän kärjestä puuttuu leviämistä helpottava pappus tai se on vain hyvin matala ja rengasmainen. Normaali kukinta-aika on heinä- syyskuu.
Pohjansiankärsämö on Suomessa muinaistulokas tai mahdollisesti osittain alkuperäinen. Sen pääesiintymisaluetta ovat Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnat. Niistä etelään päin Kasviatlaksessa on yksittäisiä havaintoja Oulun ja Kainuun eliömaakuntiin saakka ja muutama havainto vieläkin etelämpää. Varsinkin eteläisemmässä Suomessa rajankäynti pohjansiankärsämön ja etelänsiankärsämön välillä voi olla vaikeaa, koska joskus harvoin myös nimialalajin kehtosuomujen laidat voivat olla aika tummanruskeat. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturikoivikot polkujen varsilla, niityt, pientareet, teiden ja kulku-urien varret, rannat sekä kylät ja kyläkentät. Muissa Pohjoismaissa pohjansiankärsämö kasvaa Ruotsissa ja Norjassa.
Eteläisempään Suomeen painottuva mutta kaikissa eliömaakunnissa esiintyvä nimialalaji, etelänsiankärsämö, subsp. millefolium, poikkeaa pohjansiankärsämöstä lähinnä mykerötuntomerkkiensä perusteella. Sen mykerökehto on keskimäärin matalampi, noin 3-4 mm pitkä ja noin 2-3 mm leveä, kun vastaavat mitat pohjansiankärsämöllä ovat noin 4-5 mm x 2,5-3 mm. Etelänsiankärsämöllä kehtosuomujen laitakalvot ovat enintään vaaleanruskeat ja vain harvoin tummemmat, kun ne pohjansiankärsämöllä ovat tumman- tai mustanruskeat. Yleispiirteisesti voi todeta, että etelänsiankärsämö on runsaslehtisempi ja keskimäärin kookkaampi.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle pohjansiankärsämön esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Achillea millefolium subsp. sudetica – pohjansiankärsämö kasvaa samoillakin paikoilla valko- ja vaaleanpunakukkaisena. Kasvupaikkoina ovat mm. niityt, pientareet, teiden ja kulku-urien varret, rannat sekä kylät ja kyläkentät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaispuoli, retkeilykeskuksen venesatamaan vievän tien varsi, 490 m mpy, 10.7.2018. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Achillea millefolium subsp. sudetica – pohjansiankärsämön varsi on tanakka, yläosastaan haarova ja liereä mutta harjuinen. Se on vihreä- tai punaruskeasävyinen ja yleensä tiheästi pehmeäkarvainen. Varsilehdet ovat kierteisesti ja harvakseen. 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Achillea millefolium subsp. sudetica – pohjansiankärsämön juurakko on vaakasuoraan levittäytyvä, pitkä ja maarönsyinen synnyttäen usein monivartisia kasvustoja. Kukintomykeröitä on keskimäärin yleensä vähemmän kuin nimialalajilla, etelänsiankärsämöllä, subsp. millefolium. Kuvan varsissa mykeröiden määrä vaihtelee välillä 15-36. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne Käsivarrentien yläpuolella, retkeilykeskuksen kohdalla, 495 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Achillea millefolium subsp. sudetica – pohjansiankärsämön kukintomykeröitä on vartta kohti usein noin 15-150, kun etelänsiankärsämöllä vastaava määrä liikkuu yleensä välillä 50-250. Toki kukinnan vaihekin vaikuttaa mykeröiden lukumäärään. Kuvan varressa mykeröitä on noin 130. 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Achillea millefolium subsp. sudetica – pohjansiankärsämön kukintomykerö on kokonaisuudessaan tavallisesti noin 8-10 mm leveä. Siinä on kahdenlaisia kukkia. Uloimpina laitakukkina on yleisimmin viisi ja harvoin neljä tai kuusi kielikukkaa, jotka ovat yksineuvoisia emikukkia. Kielimäinen kärkiosa on valkoinen tai vaaleanpunainen. Se on pyöreähkö, yleensä noin 3-4 mm pitkä ja noin pituutensa levyinen sekä kärjestään matalasti kolmihampainen. Muut kukat ovat kaksineuvoisia kehräkukkia, jotka ovat laidan kielikukkien kanssa samanväriset. 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Achillea millefolium subsp. sudetica – pohjansiankärsämön mykerön keskellä olevia kehräkukkia on tavallisesti noin kuudesta kahteentoista ja kukinnan loppuvaiheessa usein enemmänkin. Niiden kärkiosa on noin 1,5 mm pitkä ja päästään 5-liuskainen. Kuvan kehräkukista suuri osa on saanut sisäänsä uuden seuralaisen, ilmeisesti loissienen munamaisen itiöpesäkkeen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan paljakkarinteen alapuolinen tunturikoivikko retkeilykeskuksesta luoteisrinteelle vievän polun varressa, 590 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Achillea millefolium subsp. sudetica – pohjansiankärsämön kehräkukissa on viisi hedettä. Niiden keltaiset, tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emi on yksivartaloinen ja luotiltaan kaksiliuskainen. Heteet ja vartalo luotteineen nousevat teriönliuskojen yläpuolelle. Kukat tuoksuvat hieman tympeälle ja ne houkuttelevat hajullaan erityisesti kärpäsiä, jotka ovat kovakuoriaisten ohella tärkeimpiä pölyttäjiä. 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Achillea millefolium subsp. sudetica – pohjansiankärsämön koko mykerökehto on noin 4-5 mm pitkä ja noin 2,5-3 mm leveä. Etelänsiankärsämöllä se on noin 3-4 mm pitkä ja noin 2-3 mm leveä. 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Achillea millefolium subsp. sudetica – pohjansiankärsämön lehdet ovat tyvellä ja usein varren tyviosassakin ruodilliset mutta ylempänä ruodittomat. Ruoti on tavallisesti noin 1-4 cm pitkä. Lehtilapa on ulkokehältään kapeamman tai leveämmän suikea ja kahdesta kolmeen kertaa pariliuskainen. Pääliuskapareja on yleensä yli 15. Tyvilehtien lapa on tavallisesti noin 5-15 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-2,5 cm leveä sekä varsilehtien lapa noin 1,5-6 cm pitkä ja noin 0,5-1,5 cm leveä. Uloimmat liuskat ovat kapeansuikeat, kapeanpuikeat tai hammasmaiset ja suipon teräväkärkiset sekä otapäiset. Ne ovat useimmiten noin 1-4 mm pitkät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne Käsivarrentien yläpuolella, retkeilykeskuksen kohdalla, 495 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 